Kurkistus esiripun taakse: Millaista on olla lääkisopiskelija? Osa 3

 Tämä postaus on jatkoa "Kurkistus esiripun taakse: Millaista on olla lääkisopiskelija?" osille 1 ja 2. Voit lukea ne postaukset tästä ja tästä, jos et ole aiemmin lukenut niitä.

Kaikki kertomani pätee tietenkin vain ja ainoastaan Oulun lääkikseen, jos haet jonnekin muualle, niin luonnollisesti eroja on. Kuitenkin kaikissa Suomen lääkiksissä opiskelut aloitetaan kuitenkin samalla lailla, eli anatomian opiskelulla, sekä solu-ja kehitysbiologialla. Opiskelu itsessään on kohtuu samanlaista kaikkialla, paitsi Tampereella. Tampereella käytetään käsittääkseni jonkin verran enemmän potilastapausesimerkkejä tavanomaisen luennoilla istumisen sijasta ja muutenkin opiskelu on jo alusta sidottu enemmän käytäntöön (millä on sekä hyvät että huonot puolensa).

Lopuksi voisin koittaa antaa muutamia vinkkejä pääsykokeeseen. Tosin sillä alalla en todellakaan ole paras henkilö auttamaan. Mutta onneksi sitä varten on monia muita lähteitä, vaikkapa tämä blogi tai Epionen Älyvuoto. Mutta voin tietenkin kertoa mikä itseäni auttoi. Monet näistä ovat varmaankin teille ennestäänkin selviä. Mielessäpidettävää on myös luonnollisesti, että jokaisella on oma oppimistekniikka, eikä nämä neuvot välttämättä päde juuri sinuun.

-          Lue joka päivä. Tämä on ehkä tärkein oppi, jonka opin neljällä hakukerrallani. Aiempina vuosina kyllä luin kaikki kirjat useasti ja omasta mielestäni myös osasin asiat, mutta lukupäivien välillä saattoi olla viikkoja välissä. On parempi lukea vähemmän kerralla kuin koko kirja (tai useita) yhden päivän maratonina. Oikeastaan älä koskaan yritä lukea koko kirjaa kerralla.

Näin fokus pysyy paremmin asiassa eikä harhaudu sen laskemiseen montako sivua kirjasta on jäljellä eli tyhjään ”suorittamiseen”. Samoin oppiminen ei jää niin pinnalliseksi, vaan pitkäaikaismuistiin. Kannattaa tietenkin varoa ylipalamista, jos aloittaa liian aikaisin. Aluksi voisi vaikka pyhittää tunnin (tai puolikin) päivässä lukemiseen ja jaksamisen mukaan lopuksi 3-4 tuntia.

-          Pidä taukoja lukemisessa. On tieteellinen tosiasia, että viimeistään 30-45 minuutin jälkeen ihminen ei pysty kunnolla keskittymään lukemiseen. Tauon ei tarvitse olla pitkä, katso vaikka uutiset kännykästä tai kuuntele joku biisi silmät kiinni.

-          Aseta itsellesi tavoitteita. Mutta ei siis ”luen tämän kirjan tänään ja tuon huomenna”. Ennemmin kappale tai asiakokonaisuus mittatikkuna.  Älä siirry seuraavaan kappaleeseen ennen kuin ymmärrät edellisen asiasisällön. Jokaista yksityiskohtaa ei tietenkään kannata yrittää muistaa, varsinkaan ensimmäisellä kerralla, mutta ymmärrä suuri kuva. Esimerkiksi munuaisten toiminnasta ei tarvitse muistaa koko reniini-angiotensiini- aldosteriini-systeemiä ekalla kerralla, mutta kannattaa muistaa, että munuaiset säätelevät natriumin takaisinimeytymistä ja verenpainetta erittämällä hormoneja (ja kummin päin säätely toimii tietenkin).

-          Lue enemmän kuin lukion oppimäärä. Ensinnäkin tästä on suunnattomasti hyötyä jos ja kun pääsette lääkikseen, sillä lukiokirjat ovat niin täynnä yksinkertaisesti väärää ja harhaanjohtavaa tietoa. Toiseksi se auttaa ymmärtämään asioita ja ilmiöitä syvällisemmin ja suuri kuva pysyy paremmin mielessä. Tämä ei siis tarkoita, että pää pitäisi täyttää yksityiskohdilla, joita ei olla mitenkään käsitelty lukion oppimäärässä (huom! ei siis yksittäisissä lukiokirjoissa. Toiset kirjasarjat ovat parempia kuin toiset) vaan vain auttaa muistamaan paremmin yleiskuvan, kun tietää myös jotain yksityiskohtia.

Itse käytin Epionen valmennuskirjoja vuosilta 2012-2015 ja Galenosta, koska ne sai kirjastosta ja olen köyhä opiskelija, jolla ei ole varaa maksaa valmennuskurssista. Tosin, jos uusia painoksia (jotka ovat yleensä parhaita) haluaa saada, kannattaa varata viimeistään joulu-tammikuussa, ainakin Oulussa.

-          Prosessoi tietoa aina samalla kun luet. Tee muistiinpanoja, laske laskuja, piirrä mindmappeja yms. Hyvät muistiinpanot ovat aina ilo lukea, mutta vielä tärkeämpää on, että jos teet muistiinpanot kunnolla, et välttämättä edes tarvitse niitä jälkikäteen. Älä koskaan suoraan kopioi kirjasta muistiinpanoja, yritä sanoa sama asia omilla sanoillasi. Näin ymmärrät sen ja se siirtyy suoraan pitkäaikaiseen säilömuistiin.

-          Laske. Tämä on ehkä toiseksi tärkein neuvo. Laske kunnes oksennat, käy oksella ja jatka laskemista. Yksi laskettu lasku on saman arvoinen kuin kymmenen luettua vastausta. ’Nuff said. Erityisesti vanhat pääsykoetehtävät ja yo-kokeet ovat kullanarvoisia. Itse tein kaikki vanhat pääsykokeet ja yo-kokeet kemiasta ja fysiikasta viimeiseltä kymmeneltä vuodelta.

-          Tämä on ehkä vähän kyseenalainen, mutta älä keskity biologiaan. Kokeessa biologian tehtävistä on helppo saada jotain pisteitä ”sinnepäin-vastauksilla”, mutta vaikea saada täysiä pisteitä hyvilläkin vastauksilla. Lisäksi arvostelu oli ainakin tänä vuonna aika natsi nimenomaan biologiassa. Ehkä vain Oulussa. Toiseksi kirjoitustehtävät vievät paljon kallisarvoista aikaa. Laskutehtävissä riittää, että tekee mitä osaa ja siirtyy seuraavaan tehtävään. Totta kai jos olet hyvä biologiassa, kannattaa pelata omilla vahvuuksilla, mutta kyllä kaikkien kolmen aineen taitojen on totta kai syytä olla hallussa.

-          Opettele käyttämään laskintasi nopeasti. Tämä on ehdoton varsinkin jos olet tottunut käyttämään graafista laskinta, koska sitä ei saa käyttää ja auta armias, että normaali funktiolaskimen käyttö on hidasta siihen verrattuna.

-          Älä jämähdä aineistoon. En ole vieläkään lukenut tämän vuoden pääsykokeen aineistoa, mitä nyt silmäilin ja etsin pari oikeaa riviä joista sain ehkä pari-kolme raakapistettä. Toisinaan aineistoa ei vain tarvitse. Toisinaan voi tulla aivan järkyttävä tiiliskivi jonka lukemiseen yksistään kestää tunti.(2013:n koe katson sinua nyt) Useimmiten aineiston painoarvo verrattuna siihen käytettyyn aikaan on vähäinen.

-          Kolmen vuoden ajan MAOL on ollut paras ystäväsi, mutta nyt on aika pärjätä omillaan ilman sen vahvaa käsivartta olkapäillä tukemassa. MAOLin jättämää kylmää ja tyhjää aukkoa on pakko yrittää paikata resuisella huivilla, joka Kaavakokoelman nimellä tunnetaan. Ja pääsykokeen kylmät tuulet tuivertavat ympärilläsi… Kannattaa panna mieleen oikeastaan lähes kaikki MAOLin kaavat fysiikasta ja kemiasta tai vähintään niiden paikka kaavakokoelmassa. Kuitenkin kerran kaavakokoelma kannattaa vilkaista kokeen alussa, sillä siellä saattaa olla ylimääräisiä taulukoita, joista on hyötyä joissain tehtävissä.

-          Lopuksi:. Luota itseesi äläkä stressaa liikoja. Kun on valmistautunut hyvin ja uskoo omiin kykyihinsä ei voi kuin onnistua. Etsi itsellesi paras opiskelustrategia. Tee töitä säännöllisesti ja kovasti. Ei kukaan muukaan siinä salissa ole supermies tai –nainen, on vain kovasti töitä tehneitä ihmisiä joista osa pääsee lääkikseen. Tule sinäkin tänne vain, täällä on hauskaa!

Tämä oli tämän postaussarjan toistaiseksi viimeinen osa. Lisää saattaa olla luvassa, mutta aikaisintaan ensi vuoden puolella. Jos tämä postaussarja oli mieleesi, niin kerro siitä toki kommenttiboksissa!